Jalomiina on kastettu!

Viikonloppu on ohi ja Espanjasta tuli 44 vuoden tauon jälkeen futiksen Euroopan mestari. Onneksi loppuivat nuo kisat - olen univelasta ihan sekaisin!

Perjantaina suunnattiin Tuulikalliolle hyvän ystäväpariskunnan kanssa. Miehet lähtivät jo aiemmin, sillä uusi vene piti saada vesille. Se on Silver Fox 485 ja perämoottori on tietty Mercury. Jo lapsena vanhempieni kanssa veneillessäni opin, että on vain yksi perämoottori ja se on Mercury (Souda, souda sinisorsa, taikka osta Mercury!).

Hetken mietimme, mikä veneelle nimeksi. Itse ehdotin heti edesmennyttä bassettiamme Wilmaa (kuvassa ylh.) - täytyyhän veneen nimi olla naisen ja päättyä A:han. Mutta mieheni ei ihastunut ajatukseen.

Juhannuspäivänä, kuten jo aiemmin kirjoitimme, palasimme Tuulikalliolta Turkuun ja menimme tämän samaisen veneenvientipariskunnan vieraaksi. Ja siellä se ajatus sitten syntyi: suurina Jaloviinan ystävinä päätimme kastaa "aluksemme" Jalomiinaksi! Siinä yhdistyvät edellä mainitut elementit, eli kyse ainakin loppuosan osalta on naisen nimestä, joka päättyy A:han!

Koeajo suoritettiin luonnollisesti heti perjantai-iltana ja hienosti pelittää! Vielä eilen illalla tiskauksen jälkeen lähdimme mieheni kanssa seikkailemaan veneellä ja ajelimme aika pitkän matkan. Kiersimme naapurisaaren ja aikaa meni reilut puoli tuntia. Kyllä nyt kelpaa!

Enää neljä aamuherätystä ja sitten alkaa loma. Siitä saa nauttia neljä viikkoa - ihanaa! Ensi viikoksi ei ole mitään ihmeellisiä suunnitelmia, mutta todennäköisesti aika suurimmaksi osaksi kuluu Tuulikalliolla. Loman kakkosviikolla suuntaamme ainakin yhdeksi yöksi Helsinkiin moikkaamaan siellä asuvia kavereita ja varsinkin Lassia. Saman viikon perjantaina mieheni lähtee "työreissulle" Saksaan vierailemaan jossakin venttiilitehtaassa, mutta kas - kuinka ollakaan Saksassa järjestetään silloin F1-kisat Hockenheimissa ja koko porukka siirtyy viikonlopuksi sinne. Sieltä hän kotiutuu seuraavan viikon maanantaina, jolloin minä puolestani lähden jo etukäteen hehkuttamalleni fillarireissulle Ahvenanmaalle. Palaamme torstai-iltana, jonka jälkeen on vapaa viikonloppu.

Lomani viimeisellä viikolla järjestetään DBTL, mutta samalla viikolla meille pitäisi tulla uudet ikkunat asuin- ja vinttikerrokseen. Siinä sitä puuhaa riittää ja sitten onkin vuorossa remonttia kotona muutenkin. Olohuone uuteen uskoon, samoin työhuone. Makuuhuone, keittiö ja vessa kenties talven aikana.

Nyt yritän keskittyä töihini ja lupasin tuossa juuri äsken siistijöille, että putsaan pöydän, jotta pääsevät pitkästä aikaa näyttämään rättiä minunkin pöytäpinnalleni. Siinäkin sitä puuhaa riittää - kuka ihme on roudannut tätä paperia tänne?!

Aikuinen jatkaa opiskelua

Eilen oli töissä aika kenkku päivä, mutta se parani huomattavasti kotiin tullessani: olin saanut kirjeen, jossa kerrottiin hyviä uutisia. Minut nimittäin on valittu Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutin aikuisten ammatilliseen tutkintoon johtavaan koulutukseen, graafisen suunnittelun pääaineen opiskelijaksi. Huh, mikä sanahirviö!

No, anyway - käytin yhden saldovapaan pääsykokeisiin, jotka järjestettiin 4.6. Lahdessa. Matkustin paikkakunnalle jo edellisenä iltana ja menin hotelliin yöksi, jotta olisin mahd. pirteä aamulla ja täysin orientoitunut valintakokeeseen.

En ole koskaan ollut vastaavassa tilanteessa, joten luonnollisesti hiukan jännitti. Tehtävien tekoon oli aikaa klo 9-17 - sen puitteissa sai vapaasti lähteä. Itse puursin tehtäviä aina 16.30 asti, jonka jälkeen kiirehdin kaupungin toisella laidalle sijaitsevalle rautatieasemalle kävellen. Melkoinen maraton!

Kokeet olivat mielestäni melko vaikeat ja siitäkin erikoiset, että mitään ei tehty koneella - kaikki tehtävät piirrettiin ja väritettiin käsin. Sikäli jännää, että nykyään kaikki tehdään muuten koneella, mutta he varmasti hakivat jotain luovuutta tai ilmaisua. Ensimmäinen tehtävä oli melko helppo, mutta toista lukiessani mietin hetken, että lähden samantien kotiin. Olo meni kuitenkin nopeasti ohi ja päätin aloittaa helpommasta. Lounaan jälkeen paneuduin siihen hankalampaan.

Myös ennakkotehtävä syntyi vasta edellisenä iltana hotellihuoneessa parin punaviinilasin jälkeen. Vaikka olin saanut tehtävän tietooni jo n. kk aiemmin, ei sitä vain syntynyt. Piti postikortin kokoiseen pahviin määritellä itsensä vapaalla tekniikalla graafisena suunnittelijana. Onneksi olen tässä työssä oppinut, että vaikka välillä tuntee olevansa täysin pattitilanteessa, alitajunta työskentelee ko. ongelman kanssa koko ajan. Ja yhtäkkiä se vaan syntyy! Niin kävi tässäkin tapauksessa, vaikka tehtävä ei mielestäni ollut mitenkään helppo. Siitä huolimatta ainakin linjajohtaja kehui korttiani haastattelutilanteessa. Myös portfolioni puhui ilmeisesti puolestaan.

Opiskelu alkaa jo 5.9., joka on perjantai ja jolloin mun täytyy ottaa saldovapaa. Onneksi työantajani suhtautuu suopeasti kouluttautumiseen, joten ei liene ongelma. Täytyy vaan järjestellä sitten hommat siihen malliin, että pääsee Lahteen aina, kun lähiviikonloppuja järjestetään. Yleensä olen hommani hoitanut, joten sekään ei liene ongelma.

Yritin julkaista tätä kirjoitusta jo eilen, mutta herjasi jostain ihme virheestä eikä onnistunut. Illan jalkapallo-ottelu oli juuri alkamassa ja jo etukäteen kannatin Espanjaa, joka onneksi voitti. Sunnuntaina pitää siis taas valvoa, kun tulee loppuottelu. Musta on tullut aikamoinen jalkapallohuligaani!

Musiikki on rajaton riemu!

Edelliseen kirjoitukseen viitaten: en sitten ollut juhannusta selvin päin. En kuitenkaan liian humalassa kertaakaan, sillä en sairastunut lainkaan krapulaan tai päänsärkyyn. Mökillä riitti puuhaa ja puunaamista ja iltaisin turistiin puolille öin. Juhannusaaton sään seljettyä näimme mahtavan auringonlaskun ja muutamia kokkoja vastarannalla. Mahtava fiilis, jota edes ahkerasti vertamme imeneet hyttyset eivät onnistuneet pilaamaan.

Tulimme kotiin jo lauantaina ja menimme kylään meidän lähelle. Yöllä sotkettiin fillarilla kotiin eikä sunnuntainakaan ollut krapulaa, iso uni vain. Sunnuntaina piti katsoa illalla ihan loppuun asti jännä Espanja-Italia -futismatsi, joka meni rangaistuspotkuihin asti. Onneksi espanjalaiset hoitivat homman kotiin!

Maanantaina rohkaistuin ja pakkasin aamulla mukaani jumppakassin: olin päättänyt mennä spinningiin M&M:ään, jonka vuosijäsen olen. Nyt kuitenkin hirvitti tavallista enemmän, sillä taukoa on ollut liki pari kuukautta eikä se tunnetusti ole kovin hyvä juttu - spinningtunti kun on aikamoinen rutistus. Siksi join litratolkulla vettä päivän aikana ja tankkasin muutenkin kunnolla, ettei lähtisi taju - niinkin on joskus ensimmäisillä kerroilla meinannut käydä.

Heti, kun ohjaajana toiminut Sami - siis tämän M&M:n toimitusjohtaja - laittoi ekan biisin soimaan, olin aivan taivaissa. Meillä nyt vaan sattuu olemaan sama musiikkimaksu eli aika raskaanpuoleista ja reipasta musaa kuunnellaan. Onneksi Sami käyttää ko. musaa myös tunneillaan, sillä polkeminen olisi muuten todella puuduttavaa. Jos kehtaisin, hoilaisin täysillä mukana, mutta muut saattaisivat moisesta tempauksesta häiriintyä. Mutta ei voi mitään, että maanantainakin siirryin muistoissani paikasta ja ajasta toiseen ja hädin tuskin huomasin spinnailevani samalla. Tunnin loputtua olin taas naamastani aivan kirjava ja vaatteita sai kiskoa hikisestä kropasta voimalla. Olin tyytyväinen, etten pökrännyt eivätkä lihakseni ole mainittavasti kipeytyneet näiden parin päivän aikana. Toiseksi tunsin järjetöntä riemua musiikin antamasta voimasta, sillä sitä minä siitä todella saan!

Olen monet kerrat turvautunut musiikkiin, jos on ollut vaikeaa tai tuntunut muuten vain...omituiselta. Kiitos iPodin voin kuunnella musiikkia ihan missä tahansa. Aina se tosin ei ole kohteliasta, mutta useimmiten en ajattele sitä niin. Tarvitsen musiikkia jatkuvasti. En voisi elää ilman sitä. Kai tätä voisi jonkun sortin addiktioksi kutsua.

Tänään olen menossa poikkeuksellisesti salille vasta työpäivän jälkeen, sillä en millään jaksanut aamulla nousta! Loma häämöttää enää 7 aamuherätyksen päässä, mutta tuntuu, että vaikeemmaksi menee koko ajan! Onneksi salille voi mennä milloin vain. Huomenna menen taas spinningiin, että ehtii vielä vähän saada kuntoa alle tulevaa fillariretkeä varten. Nyt lähdemme reissuun vajaat kuukautta viime vuotista reissua aiemmin ja otimme lisäksi yhden lisäyön Maarianhaminassa. Siellä on samaan aikaan joku tennisturnaus ja pienimuotoinen rokkifestari. Tutustu reittiimme, joka on oheisen esitteen reitti 2.

Radiosta kuuluu parhaillaan suomalaisen Leverage-bändin biisi Mr. Universe. Kurjaa, että olen missannut ko. bändin kerran eikä keikkoja Turun suuntaan ole tiedossa. Sääli! Hyvä bändi ja hyvää musaa!

Ugh - olen puhunut!

Juhannus selvin päin?

Juhannus - tuo kesämme kohokohta - lähenee uhkaavasti. On tarkoitus viettää sitä ihan perhepiirissä Tuulikalliolla (mökkipaikka). Ei TV:tä, mukaan pelejä, virkkuukoukut ja lankoja, kirjoja, ristisanoja... mutta ei drinksua minua varten!

Olen elämäni aikana marinoinut itseäni melkoisen paljon. Maksa-arvot ovat jatkuvasti koholla, mutta ne ovat yli viitearvojen myös silloin, jos vietän täydellisen tipatonta kautta esim. 1,5 kk ja menen sitten kokeisiin. Seuraava askel on kuitenkin ohutneulanäyte maksasta eikä ole kuulemma mikään ihan riskitön toimenpide sekään. Mitä siis tehdä?

Katson nyt, pystynkö olemaan koko juhannuksen ihan selvin päin. Otan tämän vähän niin kuin testinä itselleni. Vähän niin kuin tupakoitsijat, jotka yrittävät lopettaa. Päätän vain joka aamu, että en ota tänään. Eilinen kun on mennyt ja huomisesta ei ole tietoa. Eletään siis tätä hetkeä.

Viime viikonloppuna totesin nimittäin taas krapulan aivan turhaksi taudiksi, josta ei tule kuin itkua ja hammastenkiristystä. Perjantai-iltana olin yksin kotona ja surin jo etukäteen sitä, että olin luvannut isälle käydä äidin tavarat läpi lauantaina. Aamulla suussa maistui kissanpaska, olo oli aivan vetämätön enkä uskaltautunut kovin aikaisin rattiin. Siinä kunnossa äidin tavaroiden perkaminen oli entistä tuskallisempaa. Olisin voinut käydä aamulla lenkillä ja sen jälkeen suihkussa ja tarttua reippaana hommaan. Mutta ei. Kun ei kestä, niin ei kestä. Tosiasiassa kokemus ei ollut niin paha, kuin mitä alunperin kuvittelin, mutta tarpeeksi paha kuitenkin. Onneksi isä vaikutti silminnähden tyytyväiseltä panokseeni ja oli onnellinen, kun pääsi toista muistuttavista tavaroista eroon.

Tämä alkuvuosi on ollut minulle aika rankkaa aikaa. Eniten on kuitenkin herättänyt murhetta se, että en ole tuntenut itseäni itsekseni oikeastaan koko aikana. En ole uskaltanut surra, vaikka olisi ollut aihetta. Tunteiden patoaminen sisälle ei nimittäin ole kovin terveellistä. Uskon, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, ja jos mieleni voi pahoin, samoin tekee kroppani. Siltä minusta on tuntunut. Lisäksi on ollut olo, etten lainkaan hallitse omaa elämääni ja se on ollut todella häiritsevää ja ajoittain jopa pelottavaakin. On helpompi juoda itsensä humalaan, kuin purkaa tuskaansa kirjoittamalla tai puhumalla. Leikkiä, että elää jonkun muun elämää eikä lainkaan omaansa. Eihän siinä ole mitään järkeä!

Päätös tästä tipattomasta juhannuksesta on vain ja ainostaan minun. Saattaa olla, että jatkan tipattomuutta senkin jälkeen. Keskityn urheilemaan ja hankkimaan terveellisempiä addiktioita - se kun tuntuu olevan kirjoittamaton totuus, että toinen addiktio korvautuu toisella. Jos nyt mistään addiktiosta voi puhua, mutta jos tämä auttaa välttämään äidin kohtalon omalla kohdallani, hyvä niin. Toivon vain, että saan päätökselleni rakkailtani ja ystäviltäni täyden siunauksen. En kyllä usko heidän paljon vastaan pullikoivan - olen aika monien pippaloiden päätteeksi avannut sanaisen arkkuni humalassa eikä se välttämättä ole kaunista katsottavaa eikä varsinkaan kuultavaa.

Oppia ikä kaikki! Hauskaa juhannusta itselleni ja muille!

Lenny Kravitz otti yleisönsä!

On sunnuntai-ilta. Eilen oltiin kaveriporukalla katsomassa Lennyä Turkuhallissa. Kädet on oikeasti kipeät taputtamisesta ja niska tukan heiluttamisesta. Oli aivan mahtava keikka! Menee TOP-3:seen ihan kirkkaasti!

Kun on hyvä ja tietää sen, on varmaan helppo olla. Siltä toi Lennyn soittaminen ainakin tuntui. Bändi oli aivan kymppi ja pelasi saumattomasti yhteen. Mietin vaan, mihin on unohtunut se naisrumpali, joka pari-kolme vuotta sitten Tukholmassa hakkasi kuin Muppettien rumpali ikään. Olisko äitiyslomalla? No, ei tuossa miehessäkään mitään valittamista ollut.

Let love rule -biisin aikana Lenny teki rundin yleisön joukossa. Siis käveli ihmisten keskelle halattavaksi ja käteltäväksi! Otti yleisönsä tyylillä, mutta nöyrästi. Ei liikoja kikkailuja, pani vain itsensä alttiiksi. Ja taas huomasi sen, miten paljon paremmilta biisit kuulostavat, kun ne kuulee livenä. Ja saa itse laulaa mukana! Ai vitsi! Ja Päivi oli vain muutaman kädenojennuksen päässä. Takapuoli on kuulemma kybä! Päivi on legendaarinen Levi's-peppu nainen. Se on pitkä tarina, josta kerron lisää joskus toiste.

Saa nähdä, millainen hiki on ens yönä päällä. Perjantaina nimittäin juhlittiin miehen nelikymppisiä aika kosteissa tunnelmissa ja eilen oli siis tuo Lenny. Pekan sanojen mukaan tästä viikonlopusta tuli perjantain ja maanantain välinen yö eikä hän varmaan kauheen väärässä ole - eilenkin kun piti mennä konsertin jälkeen vielä lehmään repimään muutama olut unilääkkeeksi. Ja kotiin tullessa katottiin vielä miehen kanssa telkkaria, kun "yhtään ei nukuttanut". Just joo! No, huvivero pitää maksaa.

Tuleva viikkokin on aika haipakkaa. Keskiviikkona on EDE-päivä, jossa olen duunissa päivällä. Iltajuhla alkaa vasta klo 20.30 ja se järjestetään nyt ekaa kertaa uudessa kirjastossa. Olen ollut iltajuhlassa vasta kerran, mutta silloin oli ainakin tosi kivaa. Toivottavasti nytkin.

Viikonloppuna kutsuin isän syömään sunnuntaina. Ja lupasin hänelle, että meen tyhjentämään äidin kaappeja lauantaina. Yritän järjestää kirpputoripaikan jostain, että sais tavarat pois. Ja osa menee suoraan tonne turvakotiin naapurin siskon kautta. Siellä on tarvetta kuteille, kun naiset joutuu lähtemään yöhön usein ihan pienissä vaatteissa.

Ostin muuten tuon Von Hertzen Brothersin uuden levyn Love remains the same. Se on aivan mahtava! Pidän siitä jopa enemmän kuin Approachista. Ekaa levyä en ole edes kuullut, mutta se pitäis jostaa yrittää löytää. Sitä on myös kehuttu.

Musiikki on ehkä maailman ihanin asia. Ainakin omalla kohdallani se lohduttaa, helpottaa oloa, tuo muistoja, piristää, pistää ajattelemaan. Ei huano juttu!