Lahti kick-start 5. - 6.9.08

Perjantaina suuntasin ensimmäistä kertaa Lahteen. Opiskelu graafisen suunnittelun ammattikorkeakoululinjalla aikuiskoulutuspuolella alkoi. 4.6. olleiden pääsykokeiden perusteella ryhmään oli valittu 12 opiskelijaa. Osan muistin, osasta ei ollut mitään hajua.

Porukka vaikuttaa kuitenkin tosi hyvältä - muutaman tunnin yhdessä palloiltuamme ensimmäiset pullon henki -bileet ovat jo ensi perjantaina. Itse luulin, että minun ei sinne tarvitse mennä - siis opiskelemaan - mutta niin paljon jäi käsittelemättä olennaisia tietoja mm. tallennuspaikoista, tietokonekäytännöistä jne, että on syytä mennä. Lisäksi ensi perjantaina käsitellään mahdollisuutta kansainväliseen harjoitteluun, joka kiinnostaa. Sinne siis taas suuntaan ensi perjantaina ja olen yötä noiden pippaloiden takia. Ajattelin kuitenkin hakea "armahdusta" PhotoShopin perusteista, jotka alkavat lauantaina - näin pääsen aiemmin kotiin lauantaina. Ellei ole kaamee kapula...

Kulut ovat melkoiset, vaikka eilen kävikin hyvin: eräs opiskelija on Turusta kotoisin, mutta asuu viikot työn vuoksi Helsingissä. Tyttöystävä ja koira ovat kuitenkin Turussa, joten pääsin eilen hänen kyydissään. Säästin melkoisesti, sillä Jani pyysi bensarahaa 13 € - parempi sekin, kuin 30-40 € bussi- tai junamatkasta. Ja lisäksi vettä tuli kaatamalla, joten herrasmiehenä hän heitti minut pihalle asti. Siitä suuri kiitos!

Sisältö avautui eilen vähän enemmän ja vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta. Suomenkielen aion suorittaa verkko-opintoina, mutta enkun ja ruotsin suhteen pitää mennä näyttökokeeseen. Yrittäjyysopinnot - myös pakolliset - suoritan niinikään verkossa. Ainoat, mistä aion anoa vapaututusta portfolion perusteella, ovat tuo jo edellä mainittu PhotoShop ja lisäksi InDesign. Nämä siis koskevat vain tätä ekaa lukuvuotta. Lukujärjestyksen pahin vaihe on maaliskuu, jolloin Lahteen täytyy reissata every fucking Friday. Se tulee varmaan olemaan rankkaa. Samoihin aikoihin on töissä vuosikertomuksen taittoa, joten ei tule olemaan helppoa. En sitä odottanutkaan, mutta toivottavasti saan jotain tilalle, kun luovun vapaa-ajastani vapaaehtoisesti, oman itseni hyväksi.

Riku on vielä kalastamassa mökillä ja tullee iltapäivällä joskus formulan alkamisen aikoihin. Muilla on kova paine, kun Tomppa johtaa kalastuskisaa. Tomppa on tietenkin kalastanut vähiten eikä omaa edes omia välineitä. Ensikertalaisen tuuria vai puhdas lahjakkuus? Aika näyttää.

Näin viime yönä muuten kauheaa unta. Heräsin siihen, kun itkin täyttä kurkkua. Aurajokeen oli hukkunut ystäviäni ja minun olisi pitänyt käydä nostamassa heitä ylös. En pystynyt ja kaikki käänsivät minulle selkänsä. Ihan kauhea fiilis!

Olen syönyt töissä pelkkiä keittoja lomaltapalaamisen jälkeen ja jostain syystä nyt tekee mieli perusperunaa ja jotain nauhanlihasuikalekastiketta. Vesi on kielellä ja kaupan avautumiseen on vielä pari tuntia. Isä lupasi tulla käymään jossain vaiheessa, mutta en tiedä tarkempaa aikaa. En ole edelleenkään käynyt äidin haudalla pääsiäisen jälkeen - nyt alkaa jo itseäkin hävettää. Ajattelen häntä silti usein, viimeksi eilen, kun katsoin Teemalta tullutta dokkaria Rita Hayworthista. Hänelläkin ilmeni vanhemmiten alkoholiongelma, vaikka kuolikin Alzheimerin tautiin. Toisinaan tunnen itseni juurettomaksi, toisinaan ymmärrän olevani oman onneni seppä. Isä on päättänyt pitää seuraavat pari viikkoa lomaa, lähtee kuulemma kiertämään Suomea autolla. Lupasin käydä kastelemassa kukkasia sillä aikaa.

Nyt pitänee siirtyä aamupalan pariin, kun vatsa kurnii. Palaan taas myöhemmin.

Vaatteiden ostamisen kauheus

Kun sain tänä iltana vapautuksen remontoinnista, päätin puhaltaa suoraan töistä Myllyyn. Oikeasti oli asiaa IKEAan, sillä lupasin anopille hankkia sinne uuden sohvanpäällisen. Mutta päätin ensin mennä Myllyyn haistelemaan vähän muotituulia.

Itse asiassa kiikarissani oli paitapuserot, mutta kuten aina jotain tiettyä asiaa etsiessäni, ei sellaisia löytynyt mistään. Ja tunsin sitä paitsi itseni aivan täydelliseksi jättiläiseksi siellä sovituskopissa, kun VeroModan paitapuserosta piti kokeilla kokoa XL eikä se siltikään mahtunut päälle. Tähän pitää todeta, että esim. KappAhlissa ja SEppälässä mahduin kuitenkin housuihin ja hameeseen kokoa 38, eli en voi olla mikään valas. Mutta ihmetyttää tietenkin, vaikkakin nuo VeroModan vaatteet taidetaan tehdä jossain vähän toisenlaisen mitta-asteikon omaavassa maassa...

On se silti niin masentavaa, kun pitää katsoa perään, mitä syö. En tietenkään yli neljäkymppisenä enää orjallisesti tuijota kaloreita, mutta kyllä se harmittaa, jos vaatteet ei mahdu päälle.

Enpä taida jaksaa valittaa tämän enempää.