Kirjoituksia kellarista

Kirjoituksia kellarista

2. elokuuta 2014

Kesäloma lusittu - mitä opin siitä?

On lauantai 2.8., kun kirjoitan tätä. Heräsin ensimmäistä kertaa kuuden jälkeen, mutta en halunnut vielä nousta. Luin kirjaa ja seuraavaksi avasinkin silmäni 11:25. Pääasia, että sain nukuttua kunnolla toisen yön putkeen. Viime viikkojen kuumuus on kieltämättä verottanut unia. Maanantaina kello kuitenkin pärähtää taas 05:30, treeniaamuina vielä aiemmin. Siinä sitä taas saa reaaliteetit haltuun, kun maanantaina keittelee puuroa itselleen ja tekee pari leipää. Mutta mitäs niistä, arki on vielä 1,5 päivän päässä. Vielä ehdin nauttia kiiretttömyydestä täysin rinnoin.

En muista, milloin olisin viettänyt näin rentouttavaa kesälomaa. Juhannuksen jälkeisen viikon olin vatsa kipeänä. Epäilen sen johtuvan liiallisesta syömisestä ja myös juomisesta normaaliin arkeen nähden. Olo hellitti pikkuhiljaa, mutta väsynyt kyllä olin. En ole vuosiin nukkunut puoleen päivään, ei ole ollenkaan tapaistani. Yleensähän olen se maailman ärsyttävin aamukukkuja, joka olettaa kaikilla muillakin olevan nälkä kuuden aikaan aamulla ja olevan samassa vireystilassa kuin itsekin. En kuitenkaan siitä huolestunut, koin väsymyksen olevan ihan luonnollista rankan työvuoden jälkeen. Sillä sitä se oli.

Varsinaisesti kesälomani on onnistunut, koska
  • se oli minulle sopivan pitkä, 6 vkoa. En ole ajatellut töitä, unohtanut lähes salasanatkin.
  • olen hyvässä ja pahassa unohtanut kaikki normaaliarkeeni kuuluvat rutiinit ja "säännöt".
  • olen saanut tehdä kaikkea, mitä olen halunnut. Suurin kiitos kuuluu Rikulle, joka toivottavasti on myös itse ehtinyt nauttia kesästä. Yrittäjällä se ei aina ole niin helppoa, on oltava aina saatavilla.
  • olen pohdiskellut kaikenlaisia asioita, mutta en otsa rypyssä. Hassua, miten kaikki alkaa loksahtaa paikalleen, kun antaa piutpaut kaikelle.
  • olen nauttinut yksinäisyydestä. Niin sosiaalinen eläin kuin normaalisti olenkin, olen pitänyt myös osittaista some-lomaa, mitä nyt päivittänyt joitakin kuvia Instagrammiin keikoilta ja matkoiltani. 

Kiitän kaikkia lomaani tavalla tai toisella osallistuneita.
Ja jos joku nyt vielä jaksaa lukea, alla vähän selostusta eri tapahtumista lomani aikana.

Ruisrock 2014

Oma kesäni alkoi virallisesti Ruisrockista, jossa olin siis hieman töissä. Silloin alkoivat myös nämä ihana helteet.
Ruisrockissa hommani oli olla LähiTapiola Varsinais-Suomen silmät festareilla ja taltioida tunnelmia ja tapahtumia alueelta, varsinkin LähiTapiolan pisteeltä. Homma meni mielestäni hyvin ja pystyin nauttimaan ohessa myös musiikista täysillä. Entisaikojen Ruisrockiin nykyisessä on se ero, että ennen mentiin rantalavan eteen piknikpeiton kanssa ja pysyttiin siinä koko päivä. Nyt täytyy vaeltaa lavojen väliä, mikäli haluaa nähdä kaikki haluamansa bändit. Olisi pitänyt olla askelmittari mukana, sillä kolmen päivän aikana tuli kyllä talsittua melkoisesti. Siitä huolimatta vuosien jälkeen hieno kokemus ja taisi tulla yleisöennätyskin: 93 000 kävijää kolmen päivän aikana. Omat musiikilliset kokokohtani olivat kovassa vedossa ollut Popeda, ekaa kertaa livenä näkemäni tyylikäs Haloo Helsinki sekä sunnuntain Suede. Jussi69:n, Alexi Laihon, Olli Hermannin ja Archie Cruzin The Local Band oli musiikillisesti hieno matka hevimusiikin historiaan. Visuaalisesti.... No, arvannette ne sixpackit....:-)!

Tour de Åland

Kun Ruisrock loppui sunnuntaina, olin tiistaiaamuna Amorellan kyydissä kohti Maarianhaminaa fillarini ja olkihattuni kanssa, nyt jo 8. kertaa. Mökille olisi linnuntietä ollut matkaa todella vähän, mutta Maarianhaminasta sinne tuli polkemista reilut 33 km. Loppupätkä oli haastavaa, löysän soran päällystämää hiekkatietä, joka alkoi paikka paikoin "viedä" fillaria. Riku tuli omalla autollaan mökille torstaina, ja lähdimme yhdessä pois sunnuntaina. Vajaan viikon aikana tuli fillaroitua melkoisesti viime vuoteen nähden. Lauantaina vaihdoimme vielä mökkiä, Pekka ja minä polkien, Nina ja Riku autoillen.
Mukava reissu, mutta ensi vuodesta päätin, että haluan taas käydä jollain pikkusaarella ensin, joko yksin tai muiden kanssa. Ne kun ovat siellä todella viehättäviä, täysin erilaisia kuin pääsaari.

Rockoff 2014

Oltuani kotona kolme päivää olin seuraavana torstaina jälleen matkalla Maarianhaminaan. Taas söin saman katkarapuleivän kuin edelliselläkin reissulla ja ihan yhtä hyvää oli. Majoituin Cikadaan, kuten lukemattomat kerrat aiemminkin. Edellisviikon tapaan huomasin, että saarella ei aiempien vuosien tapaan ollut yhtä paljon lapsiperheitä. Uskon syyn olevan kylmässä alkukesässä - on sitten otettu joku äkkilähtö lämpimään, mikä on saatu. En ihmettele, kyllä siinä juhannuksen jälkeen alkoi omakin usko parempiin keleihin horjua...
Mutta tämän vierailuni syy oli tietysti - yllätys, yllätys - Mustasch, joka heitti kesän toisen Suomen keikkansa Rockoff-tapahtumassa. Happening alkoi perjantaina, mutta varoiksi menin paikalle jo torstaina. Instagramista näin, että majoittuivat Hotel Savoyssä. Damn, minulla siis täysin väärä hotellivalinta!

M. oli siis perjantain pääesiintyjä. Lämppärinä toimi tänä keväänä Ruotsin Melodifestivaletissa hyvin pärjännyt Alcazar. Ja täytyy taas sanoa, että kyllä noi länsinaapurit ton musahomman osaavat! Bändi soitti virheettömästi letkeää soul-funk-discoa, joka sai omat polvenikin hytkymään. Lavan edessä oli koko lavan levyinen ja arviolta 4-5 metriä syvä aidoilla erotettu osa, jonka tarkoitusta ensin ihmettelin - se kun oli edellä mainitun lämppärin aikana täynnä lapsiperheitä. Hetken mietin yhtälöä lapset vs. Mustasch enkä ihan heti nähnyt yhtymäkohtia siihen. Hetkeä myöhemmin huomasin alueen reunassa kyltin, jossa sen kerrottiin olevan alcoholfritt område. Ja sehän sopi minulle kuin nenä päähän!

En ole aikoihin nauttinut niin paljon Mustaschin - tai minkään muunkaan suosikkibändini esityksestä! Aivan eturivissä, mutta ilman tönimisen häivää tai pelkoa siitä, että joku kaataa täyden tuopin niskaan! Aivan loistava järjestely! Herääkin kysymys miksi näin ei ole mantereen festareilla? En ole ainakaan nähnyt.

Tuolta reissulta palatessani olikin hetki hiljaiseloa, mitä nyt käytiin mökillä pyörähtämässä. Ja sitten alkoikin Down by the Laituri: ensin perjantaina tukalassa helteessä Ninan kanssa, sitten lauantaina lähes yhtä tukalassa helteessä Hannelen kanssa. Sunnuntaina olin aivan kuollut, luin dekkaria (tukalassa helteessä) omalla nurmikolla ja myöhemmin riipputuolissa. Maanantaina spurttasin Helsinkiin Reijan vieraaksi. Lähdettiin saman tien rannalle ja kaupan kautta kämpille. Reijan kämppä oli niin kuuma, että oli pakko käydä suihkussa monta kertaa päivässä ja olla sisällä niin vähän kuin mahdollista.

Tiistaina mentiin Ateneumiin Tove 100 -vuotisnäyttelyyn. Se oli hieno ja todella laaja! En esimerkiksi ole tiennyt hänen propaganda-kuvistaan ruotsalaisen Gram-lehden kansissa toisen maailmansodan aikaan. Muumeja oli tietysti vaikka muille jakaa, mutta herätti suuren kiinnostuksen ko. henkilöä kohtaan. Tuula Karjalaisen kirjoittama elämänkerta on nyt yksinkertaisesti pakko lukea.

Hesasta palattuani olen käynyt kampaajalla ja viettänyt aikaa rannalla. Vielä on jäljellä orapihlaja-aidan leikkuuta yhdessä Rikun kanssa, mutta osa jää väistämättä alkuviikkoon - kaikki ei mahdu peräkärryyn ja sen voi tyhjentää vasta maanantaina. Arkena.

Arki. Mikä sana! Mutta se tuo taas elämääni sen, mitä myös kaipaan - rutiineja, aikatauluja, säännöllisyyttä. Kaipaan myös työkavereita, on kiva kuulla, mitä he ovat lomillaan tehneet.

Nyt lähden pyykkejä ripustamaan. Katsotaan, mitä mieltä olen arjesta jahka syksy etenee.


Ei kommentteja :